Niin, eihän tämä ruokablogi ole, mutta pihalle on nyt hankittu ja istutettu 2 omppupomppu- ja yksi suklaakirsikkapuu. Puiden valinta tehtiin ihan Plantagenin tarjonnan ehdoilla eli valintaprosessi oli pitkä ja kivinen. Ainoa kriteeri hedelmäpuille oli pieni koko eli kaikki puut ovat hillittykasvuisia. Bonuksena hillittykasvuisten omenapuiden hedelmäntuotanto alkaa nuorena, usein jo muutaman vuoden kuluttua istutuksesta. Ensimmäistä satoa odotellessa on ihana tarkkailla, koska orastavan pienet nuput puista pian aukeavat.

Suklaakirsikka

Morellityyppiset ja makeat, mantelin makuun vivahtavat marjat, pensasmainen kasvutapa sekä hyvä talvenkesto ovat tämän ihastuttavan kirsikan valtteja! Matalakasvuinen, sopii siis pieneenkin pihaan. Itsepölytteinen ja terve suklaakirsikka antaa satoa jo nuorena. Suklaanpunaiset marjat kypsyvät aikaisin, jo elokuun alussa. Jostain luin, että tämä olisi suomen suosituin kirsikkalajike, jos näin on, valintamme ei ole voinut mennä ihan pieleen.

Keltakaneli

Keltakaneli on myöhäinen syys- ja talousomena. Hedelmä on keltainen, punaviiruinen, voimakkaan kanelimausteinen ja mietohappoinen. ´Keltakaneli´ on yleensä terve ja kestää kohtalaisesti omenarupea. Sato kypsyy syyskuun puolenvälin jälkeen ja kestää varastoituna noin kuukauden. Erinomainen yleispölyttäjä.

Valkeakuulas

Kesäomena ’Valkeakuulas’ on maultaan raikkaan hapahko. Keskikokoinen puu tuottaa aikaisin satoa ja on erinomainen pölyttäjä. Hedelmät kypsyvät elo-syyskuun vaihteessa. Tästä ompusta on paljon lapsuuden makumuistoja.